Trs Western järjesti Hevosen koulutus-iltapäivän Jaanalla Säijässä. Mukana oli muutamia 3-4 vuotiaita varsoja tai nuoria hevosia omistajineen ja paljon meitä kuunteluoppilaita.
Kolmivuotiaan arabin satula ei irtoa pukkilaukasta huolimatta 🙂 Hänellä satula ei ollut aivan ensimmäistä kertaa, eikä sen selkään laittaminen aiheuttanut paniikkia. Hevosta juoksutettiin irtona kunnes hän rauhoittui ja oli rento satula selässään. Sen jälkeen jalustimeen astuttiin 20 kertaa molemmilta puolilta aina paine poistaen. Koko koulutuksen idea oli saada aikaan rentous ja sen jälkeen palkita hevonen paine poistamalla. Ja todellakin !! heti nuoresta saakka opetetaan jalustimeen astuminen molemmilta puolilta. Tämän jälkeen tasapainoa horjutettiin roikkumalla satulasta sivuilla. Hevonen oppii tasapainottamaan itsensä ja huomaa, ettei ihminen voi kaataa. Polvella säkitettiin lanneselkää ennen varsinaista selkään nousua, myös monia toistoja molemmin puolin tehden. Siihenkin pitää tottua, myös satulaan rojahtamiseen, vaikka sitä niin yleisesti varotaan. Jos hevonen kävelee, kun jalustimessa roikutaan, se ei haittaa. Pakoeläimenä se pakenee uutta tottumatonta asiaa. Kun hevonen pysähtyy se palkitaan poistamalla paine eli laskeudutaan alas.
Ratsastaja silittää ja kiittää, kun hevonen rentoutuu ratsastaja selässään. Sitten alas tullessa muistetaan, että jos satulaan on noustu oikealta myös alastulo samalta puolelta. Alastulo nuoren hevosen rentouduttua kertoo sille, että ihminen pääsee ihan itse alas, sitä ei tarvitse itse alkaa auttaa alas 🙂 Alastulo = paineen poistaminen. Ihan suorilta käsin ei aleta “ratsastaa”. Tämä riittää, ja heppa voi rauhassa kasvaa vielä vuoden vaikka ennen seuraavaa selkään nousua. Tosin, jos hepo esim. on kotipihassa, niin tätä voi treenata viikottainkin.
Tässä nelivuotias american curl. Hepo on aika vankkarakenteinen. Jaana kertoikin, että rotua on jalostettu enemmän karvan ominaisuuksien vuoksi, eikä rakenteeseen ole kiinnitetty huomiota niin paljoa ja näin curlyt voivat olla hyvinkin erilaisia rakenteeltaan. Tämä tyyppi oli niin rauhallinen ja hieman jopa flegmaattinen, iloisuutta eteenpäin liikkumiseen ja ravin harjoittelemiseen joudutaan etsimään.
Hän ei ollut tottunut koiriin 🙂 Säkitystä, ja kuten kuvasta näkyy pikku mäyräkoiralla voi säkittää päälakeakin. 🙂 Ihan sinne jalkoihin ei viitsitty mäyris-reppanaa heitellä… Varovasti koira sylissä jalkoja kosketellessa hepo oli rauhallinen, yksi potku aikomus saatiin, sekin rauhallisesti jalkaa nostaen, siinä vaiheessa koira oli jo turvallisesti emännän sylissä kaukana hevosen jaloista.
Koirilla oli kivaa; nyt niitä oikein pyydettiin kentälle vaikka useimmin sinne on pääsy kielletty.
Myös hänet satuloitiin ja irtojuoksutettiin. Koska olimme kurssilla oppimassa myös omistajat saivat opastusta omaan kehon kieleensä irtojuoksutuksessa. Sama pätee myös liinassa tai koulutusköydessä juoksuttamiseen.
Heposten ei sallittu vaihtaa suuntaa kuin pyynnöstä, narunhettotekniikka ajamiseen oli itsellekin uusi ja treenaamisen arvoinen asia. Vähentää juoksuttajan oman liikkumisen tarvettakin, kun ylettyy ajamaan pidemmälle kuin vaan köyden pääta pyörittämällä.
Viereisessä tarhassa oltiin katsomossa, välillä myötäeläen laukassa. Rentoutunutta satulaan säkitettyä hevosta talutetaan jonkin aikaa, että se liittää satulan riisumisen rentouteensa eikä “paniikkitilan” loppumiseen, ne ovat kaksi eri asiaa.
Myös tämä 4-vee arabi juoksutetaan irtona. Ympäristöön yleisöön tottuminen sujuu rauhallisesti ja ravi on kauniin rentoa alun pörhistelyn jälkeen.
Se juttu tässä on omistajan seuraaminen irtona. Kun hepo tekee sen, se saa kiitosta ja silityksiä eikä sitä lähetetä köyttä heittämällä ympyrälle takaisin juoksemaan. Hän osasi myös peruuttaa omistajansa kanssa irtona seuraten 🙂 Taitava 🙂
Ensin säkitetään satulahuovalla, ihan kaula ja päälakikin. Sitten kun rentous huopa selässä saavutetaan voi laittaa satulan. Satulavyö ensi kerroilla myös kiinnitetään–päästetään irti muutamia kertoja. Kerrotaan, että se kyllä irtoaa. Tammat ovat herkkiä mahanalusestaan ja heille se tehdään vielä lempeämmin.
Ja taas haetaan juoksuun rentous satula selässä. Paine eli ajaminen lopetetaan, sitten kun hevonen on rento.
Vasta 7-vuotiaalle hampaansa vaihtaneelle hevoselle suositellaan kuolaimia ratsastukseen, jos niitä haluaa käyttää. Tottakai jo varsalla käytetään niitä suussa lyhyitä aikoja totuttamisen vuoksi. Tässä kuolaimettomat ja opimme kuinka hepoa voi jumpata pyörittämällä ohjilla molempiin suuntiin. Ohjien päitä käytetään ajamiseen, pituus riittää pyöräytyksiin.
Hyvää lihashuoltoa on pää alhaalla peruuttaminen. Myös maastakäsin väistättäminen. Liikeessä vuoroin etu- ja takajalat astuvat ristiin. Kun niskaremmistä tarttuu kuten kauppakassista ja heiluttaa toisella kädellä hevosen turpaa, sen ylempien korvien välissä sijaitsevien nikamien välit liikkuvat. Hyvää voitelua nikamaväleille.
Taas ennen selkään nousua hevosta voi “kaataa” että se ottaa jaloillaan hyvän tasapainoisen asennon, kun ratsastaja nousee satulaan. Sitten äskeinen väistätys-jumppa selästä käsin eli ensin etujalat ristiin vasen käsi “ulko-ohja tuella” niinkuin perusratsastaja sanoisi 🙂 ja oikealla viedään sivulle ohjaten etujalkoja. Sitten sama käsi “ takataskuun” ja takajalat astuu ristiin. Tämä molempiin suuntiin; taivutusjumppaa.
Nuorella hevosella haetaan iloa ja eteenpäin liikkumisen halukkuutta ravissa ohjat rennosti löysinä, eikä pään asennolla ole väliä. Pään laskemisen rentoutta pyydetään paikallaan seistessä ohjista vetämällä ja paine päästämällä kun hepo myötää. Ratsastuksen jälkeen se hyvä jumppa; peruutus pää alhaalla.
Mitä tästä – ja paljon muista käydyistä kursseista ja luetuista kirjoista- opin. Erittäin paljon, jopa omalle, alun alkaen ravikoulutuksen saaneelle, sitten puskaratsu –esteratsu –kouluratsu (ihan tätitaso vaan) hevoselleni ja ennen kaikkea itselleni. Avaimia ja keinoja jopa vielä 9-vuotiaan hevosen kouluttamiseen ja sen kanssa puuhasteluun sekä ymmärrykseen, miksi se reagoi joihinkin asioihin tietyllä tapaa ja miten sen voisi muuttaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Minä ratsastan, harrastan, hankin tietoa ja käytän sitä ihan omalla pienellä tavallani, välillä kantapään kautta, mutta ihanasta harrastuksesta nauttien, oppien – myöskin niistä saavutetuista opinhedelmistä nauttien.
Oma tila piste fi 